Elokuussa 1953 opettaja Siiri Koivula löysi Taipalsaaren Merenlahden metsäiseltä kalliolta tontin, josta aukeni ihana näköala Saimaalle. Edellisenä kesänä viereen muuttaneen Leevi-veljensä kehotuksesta hän osti tontin ja rakennutti sille kesämökin. Rakennus valmistui seuraavana kesänä ja alue sai nimeksi Lomakallio. Kun Siiri kesällä 1956 kiitosmieli sydämessään palasi kesäpaikkaansa, sai hän sisäisen näyn: “Eikö tämä palanen ihanaa isänmaata saisi palvella Jumalan kunniaa Hänen valtakuntansa tulemiseksi monien sydämeen!”
Samana kesänä Siiri sai kutsun Suomen Valkonauhaliiton kenttäsihteeriksi, jossa hän vastasi kesäleirityön järjestelystä. Tuolloin hän myös päätti luovuttaa kesäpaikkansa leirikäyttöön. Paikan nimi vaihdettiin Lähdekallioksi. Valkonauhaliitto osti ympäriltä lisää tonttimaata, laajensi päärakennusta, rakennutti saunan sekä majoitusparakin. Elokuussa 1957 pidettiin ensimmäinen tyttöleiri – osittain telttaleirinä. Sinä vuonna leiriläisinä oli 136 tyttöä.
Tohtori Uuras Saarnivaara vihki Lähdekallion 27.8.1958 leirikäyttöön. Hän sanoi mm.: “Ne, jotka ovat itse saaneet juoda elävää vettä Kristus-kalliosta, haluavat sanan ja rukouksen työasein tehdä työtä kyynellaakson muuttamiseksi lähteiden maaksi. Tulkoon Lähdekalliosta uusi keskus tätä tehtävää varten! Olkoon Kristus se kallio, josta täällä ammennetaan elävää vettä!”
Siiri Koivula kävi Lestadiolaisten Lähetysyhdistysten Keskusliiton (nykyisin Uusheräyksen keskusliitto ry) tilaisuuksissa. Yhdistyksessä oli useamman vuoden viritelty ajatusta nuorisotyön kehittämisestä, erityisesti kesäleirityön. Lähdekallio osoittautui tähän sopivaksi paikaksi. 21.4.1961 paikalliset uusheränneet perustivat Lähdekallio-Säätiön, joka tahtoi ”tehdä työtä Raamatun pohjalla evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjojen hengessä hengellisen elämän syventymiseksi erityisesti nuorison keskuudessa”. Kun Suomen Valkonauhaliitolle tarjottiin keskeisempää leiripaikkaa, seuraavana vuonna yhdistys suostui myymään leirikodin Lähdekallio-Säätiölle siitä summasta, minkä se oli leirikotiin sijoittanut. Valkanauhaliiton leiritoiminta siirtyi Tammelaan.
Seuraavan kuuden vuoden aikana Lähdekallio-Säätiön toiminta laajeni. Jäsenistöä ja alueellista tukitoimintaa oli usealla paikkakunnalla. Tyttöleirien lisäksi alkoivat rippikoulu-, nuoriso- ja poikaleirit. Maa-aluetta laajennettiin ostamalla naapuritontti. Leirikodille rakennettiin kirkkosali ja majoitusrakennus. Aikuisillekin aloitettiin useamman päivän kestäviä tapahtumia sekä iltatilaisuuksia. Kaikkien yhteiset juhannusjuhlat alkoivat 1960-luvulla ja ne jatkuivat useampipäiväisenä tapahtumana 2000-luvulle saakka.
1968 Lähdekallio luovutettiin Lestadiolaisten Lähetysyhdistysten Keskusliitolle. Lähdekallio-Säätiö lakkautettiin seuraavana vuonna. Lestadiolaisten keskusliiton toimintaa oli Lähdekalliolla yhteensä 10 vuoden ajan. Vuonna 1971 uusheränneet saivat lahjoituksena Kangasalta Heinäkallion, jossa leiritoiminta aloitettiin vuonna 1972.
Koska resurssit eivät riittäneet kahden leirikodin ylläpitoon, Lähdekallion leirikodin rinnalle syntyi vuonna 1972 kannatusyhdistys Lähdekallion Ystävät r.y. Sen ohjenuorana oli paikan alkuperäinen työnäky: “Tulkaa yhteen Jumalan lapset ja antakaa kaikesta kunnia Jumalalle, ainoalle!”. Siiri Koivula, jolle Lähdekallio oli sekä aineellinen että hengellinen isän perintö, iloitsi siitä, että siellä työ jatkui herätyskristillisyyden hengessä. Siiri Koivulan johtoajatus oli, että Lähdekallio olisi ensisijaisesti nuorille, mutta myös varttuneille ja laajasti kaikille kristityille tarkoitettu paikka. Vuonna 1974 Lähdekallio siirtyi kokonaan tämän laajapohjaisemman Lähdekallion Ystävät r.y.:n omistukseen ja käyttöön. Leirien järjestämisvastuu jakautui laajasti monille järjestöille.
Leirikodissa on saatu kokea jatkuvasti Jumalan ihmeitä tekevää armoa. Vuoden 1974 loppuun mennessä oli rakennettu uudet neljä talvilämpöistä huonetta, joissa on kymmenen vuodepaikkaa. Rakennus sai nimekseen sananmukaisesti “Armonmaja”. Rukousihmettä saatiin kokea myös kesällä 1975, jolloin yhdistys sai lahjaksi rakennustarpeet keittiön laajennusta varten. Lisätilat valoisine keittiöineen ja avarine kellaritiloineen olivat tuntuva helpotus työssä.
Leirien lisäksi Lähdekallion toiminta laajeni niin, että kesäkuukausien jokaisena arkipäivänä tai iltana oli oma säännöllinen kokoontumisensa. 1980-luvulta lähtien järjestettiin viikoittain mm. päihdetyön päivä ja rukousilta. 1990-luvun alkupuolella aloitettiin Venäjän juutalaislapsille suunnattua leiritoimintaa, joka jatkui vuoteen 2019 asti. 1.12.1993 Lähdekallion leirikoti sai Mikkelin hiippakunnalta ehtoollisenvietto-oikeuden.
Tällä hetkellä Lähdekalliolla pidetään kesäisin edelleen leirejä, viikoittaiset torstai-illan raamattutunti ja seurat, nuorten iltoja, jumalanpalveluksia, naisteniltoja sekä kristittyjen yhteinen juhannusaatto. Saatamme vain nöyrin mielin ja sydämen kiitollisuudella todeta: Herralta tämä kaikki on tullut, se on aina yhtä ihmeellistä meidän silmissämme.
Toiminnanjohtajia ja puheenjohtajia
Lähdekallion ystävien ensimmäinen toiminnanjohtaja oli vuodesta 1972 lähtien Siiri Koivula, joka jatkoi tehtävässä 1980 puoliväliin saakka. Sen jälkeen toiminnanjohtajan tehtävä siirtyi yhdistyksen puheenjohtajalle.
● 1974 – 1978 puheenjohtaja Aarno Lokkila Haminasta
● 1979 puheenjohtaja Reijo Suopanki
● 1980 – 1991 puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja Kyösti Malmi
● 1992 – 2002 Toivo Liukkonen
● 2003 – 2014 Pauli Sutinen
● 2015 – 2022 Jukka Repo
● 2023 – Esa Tuuri